Huutoloota

Minut on vapautettu rauhanaikaisesta palveluksesta. Ei ehkä sinun mielestäsi paras vastaus, mutta parempi kai se on, että paremmin soveltuvat ovat maata puolustamassa. Armeijan käyvien iso määrä tekee rahoituksen kunnolliseen varustukseen jo nyt tiukaksi. Jotkuthan puhuvat jopa palkka-armeijasta vaihtoehtona, mutta minusta jokin Norjan mallia lähempänä oleva olisi hyvä kompromissi ja korjaisi myös sukupuolten epätasa-arvoisuuden ongelman. Totaalikieltäytymisestä ei myöskään tule rangaista, sillä sellaiset henkilöt, jotka niin tekisivät, eivät olisi kuitenkaan motivoituneita ja siitä rankaiseminen on ihmisoikeuksien vastainen käytäntö.

Aika harvassa varmaan ovat ne ehdokkaat (tai edes puolueet), joiden arvot pystyy täysin allekirjoittamaan. Minä sentään tunnistan tämän ongelman ja olen luvannut olla tekemättä aloitteita muista kuin vaaliteemojeni pääkohdissa mainituista aiheista, ja nekin tehtäisiin edustavan otoksen Suomen kansasta mandaatilla. Muutenkin demokratian kohentamisella saa kansa suorat vaikutusmahdollisuudet, jos eduskunta tekee huonoja päätöksiä.

Yleisenä periaatteena pidän, että ihminen saa tehdä itselleen mitä vaan tahtoo, kunhan ei polje muiden oikeuksia samalla. Tämä jälkimmäinen kohta on ongelma tässä, sillä alkoholi laskee harkintakykyä ja voi johtaa tapaturmiin. Lisäksi se aiheuttaa suuria kuluja yhteiskunnalle mm. hoidon muodossa. Haittavero-ajatuksen mukaisesti on siis perusteltua pitää alkoholilla ja muilla samanlaisia ongelmia aiheuttavilla päihteillä erityistä verotusta.

Oikea verotuksen suuruus toki on hankala kysymys. Piraattipuolueen puolueohjelma sanoo asiasta:

Korkea alkoholivero ei ainakaan merkittävästi helpota ongelmaa. Se kannustaa veronkiertoon sekä aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, kun ongelmakäyttäjien tapauksessa yhä suurempi osa talouden tuloista ohjautuu päihteisiin.

Vastuullista päihdekulttuuria edistetään parhaiten vapaamman lainsäädännön kautta. Tiukat rajoitukset saavat kansalaiset ajattelemaan alkoholia ensisijaisesti humalahakuisesti. Siksi erityisesti mietojen alkoholijuomien verotusta tulee keventää sekä myyntirajoituksia purkaa.

Minun tarvitsisi perehtyä aihetta käsitteleviin tutkimuksiin, jotta voisin sanoa oman kantani aiheesta. Yleensä kuitenkin olen mielipiteiltäni aika lähellä Piraattipuolueen puolueohjelman kantoja, joten olkoot tuo nyt väliaikainen vastaus ainakin. Viinarallin takia korkea alkoholin verotus ei myöskään ehkä lisää verotuloja juurikaan, mutta tämä nyt on vaan intuitioni puhumassa eikä tietoa.

Mm. kauppojen aukioloajathan vapautuivat hiljattain, mutta edelleen ainakin ravintoloiden aukioloaikoja ja anniskeluaikoja säännellään. (Laki majoitus- ja ravitsemistoiminnasta 28.4.2006/308 3 § ja 4 § sekä alkoholilaki 8.12.1994/1143 26 §)

Ravintoloiden aukioloaikojen sääntely on minusta aika mielivaltaista. Anniskeluajoilla ehkä voi olla jotain merkitystäkin yleisen turvallisuuden kannalta, mutta toisaalta eikö sitä alkoholia voi nauttia sitten kotona yöllä, jos ei ravintolassa, joka nyt sentään on valvottu ympäristö? Tutkimuksia en paljon ole nähnyt, mutta en ole kyllä aiheeseen kovin pitkälti perehtynyt. Helsingin Sanomien vaalikoneeseen 2015 vastasin kysymykseen "alkoholia tarjoavien ravintoloiden pitäisi saada olla auki nykyistä vapaammin" täysin samaa mieltä, ja edelleen olen varovaisesti sen kannalla.

Alkoholin ulosmyyntikieltoja tulee myös purkaa. Mitä väliä sillä on, mistä se alkoholi ostetaan?

Sitten vielä sellaiseen kysymykseen MTV:n vaalikoneesta kuin "Alkoholimainonnan rajoitteiden tiukentaminen on esimerkki liiallisesta sääntelystä" vastasin näin:

Täysin samaa mieltä
Tämä on toki jälkiviisautta, mutta ongelmallista on, että yleisellä paikalla ei saa olla edes epäsuoraa alkoholimainontaa. Perustelut olivat myös hatarat sille, että ulkomainonta lisäisi nuorten alkoholinjuontia. Tuskin he kalliita brändejä, jotka mainonnan kohteena yleensä ovat, juovat.

Sellaisen alkoholimainonnan kieltäminen, joka perustuu markkinointiarpajaisiin, kilpailuihin ja pelaamiseen tai kuluttajien tuottamaan tai jakamaan sisältöön, on myös täysin ylireagoivaa. Tuo sosiaalisen median rajoitus on periaatteellisestikin jo mielestäni väärin.

Koko hallituksen esitys on tietysti myös sananvapauden kannalta vähän rajan vetoa. Jo tämä voisi olla syy siihen, että olisin äänestänyt vastaan tai vähintään tyhjää.

En, mutta tutustu toki muihin Piraattipuolueen ehdokkaisiin. Se on aika arvoliberaalia porukkaa myös.

EU ja euro ovat varsin monimutkaisia kysymyksiä, niin vaatisi paljon työtä ennen kuin voisin sanoa jonkin valistuneen mielipiteen niistä. Kansanäänestysaiheita ne toki voisivat olla. Ylipäätään talousjärjestelmässämme mättää kyllä paljon. Sen velkaperusteisuus pakottaa kasvuun, mikä ei rajallisella maapallolla voi olla loputonta. Lisäksi talousjärjestelmä itsessään kannustaa vain voiton maksimointiin välittämättä mistään sivuvaikutuksista.

Tavallaan toki näen, että jotkin kysymykset ovat valtioiden rajat ylittäviä, joten varmaan missä tahansa vaihtoehdossa jonkinlaista kansainvälistä yhteistyötä täytyisi olla.

Maahanmuuttopolitiikasta minulla ei paljon ole vielä mielipiteitä myöskään kertynyt. Siitä on sen verran kärjistyneitä mielipiteitä, että on hankala nähdä, mikä olisi mahdollisimman monesta näkökulmasta katsottuna se rationaalisin vaihtoehto hoitaa sitä. Ainakin pakolaisten suhteen voin sen sanoa, että kuulostaa itsestäni ainakin loogiselta, että ongelmiin tulisi yrittää puuttua mahdollisimman lähellä niitä kriisialueita. Esimerkiksi pakolaisleirien olojen parantaminen varmaan olisi paljon kustannustehokkaampaa kuin ihmisten kotouttaminen Suomeen, vaikka meillä toki on jonkin asteen moraalinen velvollisuus auttaa niitä, jotka ovat tänne jo tulleet avun tarpeessa.

Heidän politiikkansa painopiste tuntuu olevan aika erilainen kuin itselläni. Sitä mitä nyt katsoin siitä, ainakaan heidän (tai ainakin "äänekkäimpien" siellä) tapansa toimia ei oikein vaikuta minun jutultani, vaikka varmaan minkä tahansa puolueen kanssa edes jotain yhteisiä ajatuksia samaten kuin erimielisyyksiä löytyykin jostain. Mieluummin puhun asioista kuin kokonaisista puolueista tai ehdokkaista; ja tätä suorempi demokratia myös edistäisi.

Taustaa ensin. Tasa-arvolaissa on seuraava kohta:
"Seksuaalista häirintää ja häirintää sukupuolen perusteella samoin kuin käskyä tai ohjetta harjoittaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä.

Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri."

Minilexin mukaan tämä ei ole kuitenkaan suorastaan kriminalisoitua. Onneksi, sillä tuolla lain nykyisellä sanamuodolla flirttaaminen tai kahveille pyytäminen olisi hyvin kyseenalaista toimintaa. Suoranainen seksuaalinen ahdistelu on ihan aiheellisesti kriminalisoitu.

Minun suuhuni seksuaalisesta häirinnästä paremman määritelmän antaa http://righttochoose.fi/: "Pääsääntö on se, että flirttailla saa, mutta jos toinen osapuoli ilmoittaa, ettei tykkää sellaisista jutuista tai teoista, ne pitää lopettaa – kaikki siitä eteenpäin on häirintää."

On hienoa, että asiasta puhutaan. Toivottavasti yhä useampi seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutunut ei jättäisi asiaa vaan siihen, vaan vähintään ilmaisisi vaivautuneen olonsa tai tietenkin vakavammissa tapauksissa ottaisi johonkin auktoriteettiin yhteyttä. Meillä kaikilla tulee olla oikeus olla sellaisessa seurassa, jossa emme koe itseämme vaivaantuneeksi, ja koska tosielämässä ei välttämättä voi helposti vain vaihtaa seuraa (esimerkiksi työtovereita), on jokaisella meistä jonkinasteinen moraalinen velvollisuus valvoa vähän kielenkäyttöämme ja tekojamme seuran mukaan.

Lähiympäristössäni ei ole ollut suoranaista puhetta, että tällaista olisi tapahtunut, mutta en toisaalta ole mennyt kyselemäänkään. Jos roolipelaan naispuolista roolipelihahmoa saatan saada vähän vihjailevia kommentteja, minkä odottaminen onkin yksi syy, miksi en ole yleensä kovin innostunut pelaamaan naispuolisia roolipelihahmoja. Voisi olla siis minullekin hyväksi opetella vähän sanomaan niistä jotain. Toivottavasti tällaisen kohtaaminen johtuu lähinnä siitä, että pelaan miesporukassa ja he tietysti näyttelevät jotain toisia, niin moinen kokemus ei olisi ainakaan arkipäivää kovin monelle.

Juuri nyt en osaa sanoa, kun en ole vielä ehtinyt tutustua kampanjoihin. Laitan senkin "työlistalle" lomalleni. Suomessahan presidentin valtaoikeudet eivät nykyisellään ole valtavan laajat, niin se ei ole itselleni henkilökohtaisesti ollut se tärkein vaali.

En aio.

Kuuluvat, ja laajennan vähän vielä sanoen, että mielestäni näin seksuaalisessa mielessä se mitä kaikkien osapuolten hyväksynnällä tapahtuu aikuisten välillä on heidän asiansa eikä minulla ole siihen sanottavaa.

Tarttuen tähän nimenomaiseen aiheeseen, homous-heterous on nähdäkseni skaala eikä pelkästään ääripäitä (homous, heterous tai edes 50-50 biseksuaalisuus). On siis myös olemassa lähes täysin heteroita, lähes täysin homoja ja muita vivahteita. Kenties tunnetuin asteikko näiden vivahteiden mittaamiseen on 1948 julkaistu Kinseyn asteikko. Täytyy myöntää, että en ole tutustunut siihen, miten jokin yleensä määriteltäisiin sairaudeksi, mutta annan silti jotain mielipiteitäni.

Ainakin tässä tutkimuksessa kerrotaan, että "Studies with volunteers in sexual arousal experiments indicate that women’s sexual orientation is weakly reflected in their relative level of physiological sexual arousal to male and female sexual stimuli. Specifically, women in these experiments show, on average, substantial sexual arousal to sexual stimuli depicting both males and females."

Koettu seksuaalinen suuntautuminen on tietenkin eri asia kuin tuossa mainittu fysiologinen kiihottuminen, mutta nähdäkseni voi todeta, että biologinen potentiaali on olemassa ainakin hyvin monelle naiselle olla muutakin kuin täysin heteroseksuaalinen. Täten ei käy järkeen, että homoseksuaalisuus olisi sairaus. Kulttuuri varmasti vaikuttaa hyvin paljon seksuaalisuuden ilmentymiseen käytännössä, joten on hyvin pohtimisen arvoista, miten paljon erityisesti miehet vastaavat olevansa täysin heteroseksuaalisia kyselyissä, koska he tuntevat sen olevan sosiaalinen odotus. Kyselytutkimuksiin ei siis ehkä ole täysin luottamista asiassa.

Ehkä yksi lähestymistapa sairauden määrittelyyn voisi olla myös kehityshistoriallisen selityksen kautta tarkastelu, mihin ei käsittääkseni ole valmiuksia vielä seksuaalisuuden osalta. Jos tätä kuitenkin järkeilee, voi ajatella, että evolutiivisesti ensisijaisen tärkeää on ollut kokea (seksuaalista tai muuten) vetovoimaa edes saman lajin yksilöihin johtuen lisääntymisen mahdollisuudesta, peto-saalissuhteista, lajitoverien välisen yhteistyön mahdollistamisesta, jne. Vasta sen jälkeen tulee sukupuoli edes mukaan laskuihin. On syytä siis olettaa, että jonkinlaista yhteenkuuluvuutta määrittävät saman lajin yksilöiden välillä erityisesti muut kuin sukupuolikromosomit, eli se osa vetovoiman tuntemisesta ei olisi sukupuolesta kiinni. Toki ihmisen lisääntymiseen on perinteisesti tarvittu kaksi sukupuolta, joten totta kai on olemassa biologistakin pohjaa heteroseksuaalisuudelle, mutta se missä määrin tätä on olemassa ei tällä pohdinnalla aukea. Kuitenkin väitteeni on: ennemmin eliölaji kuin sukupuoli on se, mikä evolutiivisesti on oleellisempi seikka viehätyksen suhteen.

Valtion tehtävä ei ole minun mielestäni määritellä miten yksilöiden pitäisi elää, vaikka toki yhteisen hyvän nimissä se pystyykin välillisesti ja ainakin rikostilanteissa suoraan vaikuttamaan siihen. Tuo kannanotto ei edes mainitse käyttäytymisen kliinistä statusta, minkä määrittely ei ole kansanedustajien tehtävä, vaikka näin järkeilyllä pystyinkin ottamaan kantaa siihen, että homoseksuaalisuus ei olisi sairaus. Ihmisten seksuaalisuus siten kun se tapahtuu kaikkien osapuolten hyväksynnällä aikuisten välillä on täten valtion toiminta-alueen ulkopuolella.

Kun homoseksuaalisuuteen liittyvistä asioista puhutaan, kerron näkemyksistäni aivan niin kuin missä tahansa muussa asiassa. Aikaisempi viestini tuokin niitä näkemyksiäni aika hyvin jo esille. Tiivistelmänä siis puolustaisin silloin kun asia tulee pinnalle. Varmaan joskus vielä teen tuosta viestistä puhtaaksikirjoitetun blogikirjoituksen myös.

Seison edelleen kommenttini takana.

Itselleni tämä vaikuttaa ylipäätään puolueiden uskottavuuteen ennemmin kuin pelkän Piraattipuolueen, mutta puolueissa on käytännössä pakko olla, että voi pärjätä Suomen vaalijärjestelmässä. Siitä en rupea arvuuttelemaan, miten se vaikuttaa muihin äänestäjiin.

Täytyy sanoa, että en ole tutustunut Marxin tai minkään sosialismia toteuttaneen tahon kirjoituksiin. Olen varmaan vähän huono sanomaan siis asiasta, mutta historiallisestin ainakin Marxin ajatusten toteuttaminen käytännössä on johtanut hirveisiin lopputuloksiin. Arvelisin yhdeksi syyksi, että pakko on aika huono tapa toimia, kun puhutaan kuitenkin ihmisten omaisuuden luovuttamisesta keskushallinnolle tai jostain muusta yksilönvapauteen kajoavasta. Lisäksi talouden ohjaaminen keskushallinnon kautta lienee äärimmäisen monimutkainen tehtävä ja varmaankin ihmisten vajavaisuuksien ansiosta oli silloin tuhoon tuomittua. Itse suosinkin subsidiariteettiperiaatetta eli että "julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä ja byrokratiassa käsitellä alhaisimmalla mahdollisella tasolla".

Aika tujua tekstiä siitä miksi kommunismi saataisiin ihannoinnin kohteena unohtaa Suomessa on kirjoittanut/puhunut Tere Sammallahti: http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254083-miksi-suomessa-viela-ihannoidaan-kommunismia

Siltikin, en voi kiistää etteikö Marx olisi tuonut esille ihan oikeita ongelmakohtiakin. Varallisuuden kasaantuminen harvojen käsiin on globaalisti varsin suuri nykyajankin ongelma. Suomen hyvinvointiyhteiskunnan malli toimii tässä lokaalisti aika kohtuullisesti, mutta globaaleihin kysymyksiin ei pahemmin vastata pelkillä lokaaleilla päätöksillä.

Toinen globaali kysymys, johon vaadittaisiin ratkaisua, ovat ympäristökatastrofit. Näin yhteiskuntajärjestysten näkökulmasta resurssipohjaista taloutta eli että hyödykkeiden tuotannossa otettaisiin jotenkin saatavilla olevat resurssit (myös luonnon hyvinvointiin liittyvät sellaiset) huomioon, on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi ja usein tähän liitetään tietotekniikka auttamaan resurssien kohdennuksen päätösten tekemisessä. Itse en ainakaan halua liittää tätä termiä "resurssipohjainen talous" mihinkään yksittäiseen konkreettiseen suunnitelmaan vaan yleiseen ajatukseen, jolloin ei lukittauduttaisi tekemään sitä yhdellä mahdollisesti katastrofaalisella tavalla. Tuollaisissa suunnitelmissa pitäisi välttää nuo kaikki historian sudenkuopat ja toteuttaa se demokraattisesti ja yksilönvapauksia kunnioittaen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaisi, en tiedä. Joka tapauksessa en haluaisi tuudittautua siihenkään, että yhteiskunta- ja rahajärjestelmämme olisivat nyt riittävän hyviä iankaikkisesti ja ei voisi muuttaa joskus, mutta tuollainen on kyllä sitten pitkän aikavälin kysymyksiä.

Juuri en ole viime aikoina tosiaan seurannut puolueen toimintaa kovin paljon, joten en mene kommentoimaan uutta puoluehallitusta. Tuosta toisesta ehkä osaan sanoa, että puolueen identiteetti on toki varmasti aina keskustelun arvoinen asia. Käytännön hyötynä yhdistymiselle ainakin Suomen vaalijärjestelmä vaatii jonkinlaista "keskittäydy tai häviä" -ajattelua edes jossain määrin. Mutta listavaalit kun ovat ja vaalikäyttäytyminenhän ei ole yksiselitteistä, niin esimerkiksi yhteensopivia arvoja tulee miettiä. En (ei-niin-tuoreiden enää) mielikuvieni perusteella näkisi itse Liberaalipuoluetta liian kaukaisena arvoiltaan vähintään vakavalle harkinnalle yhdistymiseen, mutta ehkä siihen oli päteviä perusteita miksi ei tullut riittävää kannatusta. Sitten vaikka se on toki periaatteessa erillinen kysymys, niin jos puolueen nimen vaihtaminen tuli esille, ymmärrän kriittisyyden paremmin, sillä siihen on aiemminkin suhtauduttu vähän nihkeästi ja jotain perusteluja siitä olen kuullut minäkin.