Olet täällä

Metaeettisiä näkemyksiäni

Käyttäjän Mikko Merikivi kuva
Julkaistu: 25.5.2019 8:09

En ole täysin tyytyväinen mihinkään tuntemaani vallalla olevaan moraaliteoriaan, joten olen ottanut asioita omiin käsiini ja yrittänyt kehitellä omaa. Minulle on hankalaa tehdä eroa metaetiikalle ja normatiiviselle etiikalle, mutta tässä on ainakin tarkoitus vasta miettiä metaetiikkaa.

Moraali on evoluution tuottama mekanismi, joka on ryhmien toimimiselle osoittautunut edulliseksi. Kantani moraaliseen realismiin tai antirealismiin on, että maailmassa ei ole sinällään mitään hyvää eikä pahaa, vaan moraali tulee määritellä uudestaan tarkoittamaan niitä käytännönläheisiä mekanismeja, jotka aiheuttavat (mahdollisen pohdinnan jälkeen) tuntemuksia vääryydestä tai oikeudenmukaisuudesta. Koko väittely on osoittautunut tosiasioiden tullessa esiin mielivaltaiseksi semanttiseksi pelleilyksi. Tai sitten yliarvioin näitä todisteita, nimittäin vaikka evoluutio onkin hyvin kiistaton, niin onhan ihmisten toiminta aika erilaista kuin edes simpanssien, ja psykopaattejakin on olemassa. Filosofit kuitenkin jatkavat varmasti vielä pitkään väittelyään.

Kullekin moraaliselle yhteisölle on olemassa keinot, jotka tukevat sen toimimista parhaiten. On mahdollista approksimoida objektiivisia periaatteita biologiamme ja maailman tilan perusteella siitä, mikä on tämän näkemyksen mukaisesti moraalista eli tukee yhteisön toimintaa parhaiten. Jotta yhteisöä hyödyntäviä tai haittaavia tekoja pystyttäisiin vertailemaan toisiinsa, teon hyvyydellä täytyy olla mittaluokka.

Lisäksi lähes jokaisen teon moraalisuuteen liittyy epävarmuutta. Erilaiset yhteisöä hyödyttävät tai haittaavat periaatteet eivät välttämättä nimittäin ole helposti vertailtavissa keskenään. Toinen, ehkä tärkeämpikin syy, on että mikään toimija tai tarkkailija ei pystyisi näkemään tulevaisuuteen kuin valistunein arvauksin, jopa kun ei ole muita rationaalisia toimijoita (katso kaaosteoria). Hyvät lähtötiedot, paljon laskentatehoa ja ennen kaikkea motivaatio löytää totuus tietenkin vähentävät virhettä, mutta tällä hetkellä toimijat ovat käytännössä ihmisiä. Ehkä jätänkin sen siihen. Minun mielestäni siis objektiivisia moraalisia totuuksia on olemassa, mutta ne ovat fysiikan lakien takia meille ikuisesti mahdottomia tietää.

Moraalifilosofia säilyy siis edelleen relevanttina. Sitä paitsi siitä mitä minä olen päätellyt olevan parhaaksi yhteisölle (myöhemmin kirjoitan tästä yhteisön säilymiseen perustuvasta normatiivisesta etiikasta) voidaan mahdollisesti edelleen kiistellä, sekä ehkäpä erityisesti tavoista päätyä näihin lopputuloksiin.

Tämä metaeettinen näkemys on kognitivistinen eli moraalisilla väitteillä on totuusarvo, mutta vain kyseisen moraalisen yhteisön kontekstissa. Täten se ei nähdäkseni kärsi esim. Frege-Geach-ongelmasta ja vastaa arkipäiväistä käsitystämme siitä, että tekoja voidaan määritellä oikeaksi tai vääräksi. Esittämäni metaeettinen näkemys on myös jossain määrin relativistinen, joten mikä on moraalista ei ole sama kaikille yhteisöille. Kuitenkaan se ei ole subjektivistinen siinä mielessä, että moraalisuus perustuisi kenenkään todellisen henkilön tai todellisten henkilöiden mielipiteisiin.

En ole ottanut vielä kantaa siihen mikä tuo moraalinen yhteisö on. Ehkä siihen ei tarvitsekaan ottaa kantaa, nimittäin tämä näkemys sallii myös sisäkkäisiä moraalisia yhteisöjä. Laajimmilla moraalisen yhteisön tasoilla voidaan löytää joitain moraalisia yleisperiaatteita ja miettiä miten yhteisön on parasta järjestäytyä, ja tarkemmat moraaliset periaatteet ovat määriteltyjä vasta pienemmissä yhteisöissä. Tämä saattaa kuulostaa jo yhteiskuntafilosofian puolelle menemiseltä, mutta mielestäni jako etiikkaan ja yhteiskuntafilosofiaan on vähän keinotekoinen. Päätöksiä tekemässä on kuitenkin lopulta yksittäisiä henkilöitä, joten se miten he vaikuttavat tehtäviin päätöksiin on kuitenkin kasa moraalisia kysymyksiä.

Jos yhdeksi tällaiseksi moraaliseksi yhteisöksi ollaan valittu ihmiskunta, saavutetaan myös universaalin moraalin edut. Kulttuurirelativismilla voidaan hirmuvaltoja ehkä perustella "suvaitsevaisuuden" nimissä, mutta minun mielestäni pystytään päättelemään raja, jonka jälkeen on äärimmäisen todennäköistä, että jokin toiminta ei ole moraalisesti oikeutettua, vaikka tämän havainnon tekijät eivät kuuluisikaan lokaaliin moraaliseen yhteisöön vaan ainoastaan globaaliin. Samalla kuitenkin metaetiikkani säilyttää mahdollisuuden järkevissä määrin suvaitsevaisuuteen, sillä moraalisuuteen liittyy myös epävarmuus, jonka sisällä toimiessa voidaan katsoa, että teot eivät ole oleellisesti oikeellisempia tai väärempiä kuin toiset, ja moraalinen toiminta on myös jossain määrin tilanteeseen sidottua.

Koska epävarmuus on yksi osa tätä metaeettistä näkemystä, saattaa näyttää siltä, että kategorista imperatiivia ei voisi toteuttaa tämän sisällä. On kuitenkin mahdollista, että yksi moraalinen periaate olisi, että esimerkiksi tappaminen tai valehtelu on äärimmäisen moraalisesti väärin jopa epävarmuusrajojen puitteissa, jolloin käytännössä ne eivät olisi koskaan sallittuja... ellei jouduta valitsemaan kahden tällaisen äärimmäisyyden välillä, jolloin ei verratakaan äärettömää pahaa äärettömään vaan ainoastaan äärimmäistä äärimmäiseen, jolloin pystytään tekemään valinta.

David Hume on sanonut, että tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Tämä tunnetaan Humen giljotiinina. Hume itse ajatteli, että moraali johdetaan tunteiden eikä järjen kautta. Jos hyväksytään, että noin voi tehdä, nähdäkseni moraalia pystyy perustelemaan myös mekanismeilla, joihin nämä tunteet pohjaavat. Toisin sanoen evoluutiolla. Nyt herää esiin kysymys, että miksi pysähtyä evoluutioon eikä vaikka miettiä mekanismeja, joilla elämä sai alkunsa tai miten maapallo on syntynyt? Moiset mekanismit ovat kuitenkin liian kaukaisesti irrotettuja tunteista, että niillä voisi perustella moraalia. On hankalaa edes nähdä mikä niiden yhteys olisi, sillä fysiikan lait eivät "pyri" mihinkään, ne vaan ovat. Evoluutiosta voi myös sanoa, että se ei "pyri" mihinkään, mutta tunteet ovat silti kehittyneet, koska ne ovat auttaneet hengissäsäilymistä ja/tai lisääntymistä. Evoluutio on kuitenkin verraten hidasta, joten ei voida tehdä johtopäätöstä, että nykyiset moraalisuuden tuntemuksemme olisivat parhaiten tähän maailmantilaan sopivia.

Vähintäänkin yritän ratkaista siis Humen giljotiinin sillä, että yhteisöä parhaiten tukeva toiminta on määritelty tunteiden pohjan, evoluution, kautta. Evoluutio nimittäin on tehnyt meistä sellaisia mitä olemme. Linkki tunteiden ja tosiasioiden välillä ehkä selvenee paremmin omassa normatiivisessa moraaliteoriassani, jota ainakin tällä hetkellä kutsun evolutiiviseksi futurismietiikaksi, ja josta pitäisi tulla kirjoitus joskus vielä.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <blockquote> <code> <sub> <sup> <s> <u> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.