Olet täällä

Kannanotto aloitteeseen ”Vallan uusjako – sitovat kansanäänestykset käyttöön”

Käyttäjän Mikko Merikivi kuva
Julkaistu: 4.12.2012 0:00

Tuntien poliittisen agendani, olin kiljua riemusta, kun tämä oli yksi ensimmäisiä aloitteita, mitä oikeusministeriön uuteen kansalaisaloite.fi-palveluun oli hyväksytty. Nyt on vasta ensimmäinen päivä meneillään, kun se siellä on ollut ja vielä aamupäivää siitäkin ja se on kerännyt jo 285 allekirjoitusta. Tätä vauhtia se saa ne tarvittavat 50000 allekirjoitusta annetussa ajassa ja paperikeräystäkään ei olla vielä aloitettu.

Aloite, johon otan kantaa lyhykäisyydessään antaisi aloitteen tekijälle mahdollisuuden päättää tapahtuuko lopullinen käsittely eduskunnassa tai päättäjiä sitovassa kansanäänestyksessä. Verovarojen tuhlausta pelkäävillekään tämä siis ei ole yhtä kova isku kuin jos ainoa vaihtoehto olisi sitova kansanäänestys. Tämä aloite nimittäin edelleen mahdollistaa vanhankin menettelyn, jolloin kaikkein itsestäänselvimpiä asioita ei tarvitse edes päättää kansanäänestyksessä, jos aloitteen tekijä niin ei vaadi.

No miksi asia on näin tärkeä? Asialista-kansalaisaloitemenettely, joka meillä on nykyisin käytössä, jättää edelleen epäselväksi tahtoiko kansan enemmistö muutosta vai oliko asian lobbaajana vain pieni äänekäs ryhmä. Lisäksi eduskunta ei välttämättä hyväksy kaikkein parhaimpiakaan aloitteita, koska hekin ovat vain ihmisiä, joilla on omat puutteensa ja motiivinsa.

Mutta jo riittää poliittinen puhe ja kovia lukuja esille. Tiedejulkaisussa Journal of Public Economics 87 (2003) 2703– 2724 artikkelissa Budget referendums and government spending: evidence from Swiss cantons saadaan selville seuraavaa: ”We estimate regressions for Swiss cantons using panel data from 1980 to 1998 and find that mandatory referendums reduced government spending by 19% for the median canton after controlling for demographics and other determinants of spending.”

Matthias Benzin ja Alois Stutzerin tekemässä tutkimuksessa ”Are Voters Better Informed When They Have a Larger Say in Politics?” (Public Choice 119: 31–59, 2004) poliittisen järjestelmän (tässä tapauksessa osallistava vs. edustuksellinen demokratia) todistetaan vaikuttavan poliittisen tiedon määrään: ”In Switzerland, larger direct participation possibilities result in higher information levels. Comparing the size of the effects, we find that the influence of more political participation possibilities is substantial: the range is comparable to an increase in education from just compulsory education to having attended a diploma school, or an increase in household income from 5000 SFr. to 9000 SFr. Various sensitivity checks support the general result.” Sen johdanto-osuudessa myös esitetään hypoteeseja syistä siihen, miksi edustuksellinen demokratia vähentää kansalaisten tarvetta suureen tietomäärään äänestyksen kohteesta ja kuinka osallistava demokratia vuorostaan kasvattaa äänestettävänä olevasta asiasta tietämystä kansalaisten keskuudessa.

The Journal of Political Economy, Vol. 103, No. 3. (Jun., 1995), pp. 587-623 artikkelissa Fiscal Effects of the Voter Initiative: Evidence from the Last 30 Years John G. Matsusaka saa tuloksekseen mm., että ”spending is significantly lower, on the order of 4 percent, in [American] states with voter initiatives than in pure representative states.” ja ”evidence indicates that the initiative leads to a reduction in the overall size of the government sector and suggests that it causes a decline in the level of redistributional activity.”

The Journal of Political Economy, Vol. 88, Issue 4 (Aug. 1980), 803-810 artikkelissa The Efficiency of Direct Democracy Eli M. Noam saa selville, että ”Using the model, an analysis of over 100 Swiss referenda reveals only a few instances in which the outcome of direct voting is inefficient.”, jolla tässä tarkoitetaan ”the frequency with which the losing minority in referendum voting could compensate the majority and still be better off”.

Suoran demokratian kuntatason menettelyt, tässä tapauksessa pakollinen referendumi, vapaaehtoinen referendumi ja kansalaiskokous budjettivajeesta, vähentävät keskimäärin 23.4% kunnan velkaa. Tutkimusmenetelmänä oli käytetty ekonometristä analyysiä, jossa oli otettu huomioon 11 muuttujaa. Lähde: ”Does direct democracy reduce public debt? Evidence from Swiss municipalities”, tekijöinä Lars P. Feld ja Gebhard Kirchgässner. Tutkimus on julkaistu Public Choicen numerossa 109 sivuilla 347-370 vuonna 2001.

Suoran demokratian menettelyjen käytössäolo parantaa elämäniloa. Tämä nousu on myös tilastollisesti merkittävä, T-arvo sillä on 2.907. Ainoa väestönryhmä, jolla oli tilastollisesti merkittävästi pienempi onnellisuudenkasvu suoran demokratian menettelyjen käytössäolosta olivat ulkomaalaiset. Myös desentralisaatio lisää onnellisuutta T-arvolla 2.913. Lähde: Bruno S. Frey ja Alois Stutzer, Happiness, Economy and Institutions, julkaistu The Economic Journalissa, 110 (466 marraskuu) 2000, sivut 918-938. Tutkimustapa oli ekonometrinen analyysi. Käytettäviä muuttujia oli 25. Vastaajia oli 6134. Onnellisuus on saatu selville 10-portaisella asteikolla kysymyksellä ”Kuinka tyytyväinen olet elämääsi kokonaisuudessaan nykyään?”

CESifo Working Paper No. 615 ON GOVERNMENT CENTRALIZATION AND BUDGET REFERENDUMS: EVIDENCE FROM SWITZERLAND Christoph A. Schaltegger ja Lars P. Feld saavat selville seuraavaa: ”Our results broadly support the hypothesis that budget referendums restrict the ability to centralize government activities. This does not only hold with respect to the centralization of revenue and spending in general, but also to several spending and revenue categories.”

German Economic Review, Vol. 1, No. 2, May 2000, 145-167 artikkelissa Maximising Happiness? Bruno S. Frey ja Alois Stutzer tekevät sivuhavainnon muiden tutkimustulostensa ohella, että ”institutions in the form of type of democracy and extent of political decentralisation crucially affect individual well-being.”

National Bureau of Economic Researchin kirjan Fiscal Institutions and Fiscal Performance osa Public Debt and Budgetary Procedures: Top Down or Bottom Up? Some evidence from Swiss Municipalities Lars P. Feld, Gebhard Kirchgassner ja selvittävät, että ”The “bottom up” procedure incorporating direct democratic elements seems to be more promising for reducing public debt than a “top down” procedure. Elements of “top down” procedures that according to von Hagen (1992) have an impact in representative democracies have effects only on the median’s tax rate, own revenue, and expenditure, but not on public debt.”

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <blockquote> <code> <sub> <sup> <s> <u> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.