Olet täällä

Analyysi Eli M. Noamin The Efficiency of Direct Democracystä

Käyttäjän Mikko Merikivi kuva
Julkaistu: 2.7.2013 0:00
Tällainen on nyt vuorossa tulkinnalleni: The Efficiency of Direct Democracy, Eli M. Noam, The Journal of Political Economy, Volume 88, Issue 4 (Aug., 1980), 803-810.

 

Tämä on vähän sananviilailua, mutta on hyvä ymmärtää, että artikkeli ei todista mitään kansanäänestysten johtamisesta Pareto-tehokkuuteen, joka määritellään Wikipediassa ja parissa muussa korkealla Googlen hakutuloksissa olevassa lähteessä suurinpiirtein näin: ”Pareto efficiency, or Pareto optimality, is a state of allocation of resources in which it is impossible to make any one individual better off without making at least one individual worse off.”
Tästä huomautan, koska tutkimuksen lopputuloksissa väitetään, että poliittinen järjestelmä kehittää menetelmät, joilla maksetaan takaisin hävinneille osapuolille ja muutenkin siitä saa sellaisen kuvan, että sillä olisi jotain tekemistä Pareto-tehokkuuden kanssa (”The paper investigates the Pareto efficiency of direct democracy …”.
Toisaalta, eipä se Pareto-tehokkuuskaan välttämättä mitään ihmisten yhteenlasketusta hyvinvoinnista tai tasa-arvoisuudesta tai paljon muustakaan kerro, vaan soveltuu nähdäkseni lähinnä päätösten täytäntöönpanon tehokkuuden arvioimiseen. Tuossa on lainaus yhdestä sivusta, joka kertoo Pareto-tehokkuudesta:

A Pareto efficient outcome may be very inequitable. For example, the outcome in which I have all the goods in the world is Pareto efficient (since there is no way to make someone better off without making me worse off).

No mistä artikkeli sitten kertoo? Se laskee empiirisiä tuloksia (äänestystulokset ja kansanäänestyksen yhteydessä annettu aineisto) hyödyntävällä matemaattisella mallilla sitä tiheyttä, jolla kansanäänestyksissä hävinnyt vähemmistö voisi korvata voittaneelle enemmistölle sen menetykset, mikäli siis hävinneen osapuolen ehdotus olisi ollut se hyväksytty, ja silti jäädä voiton puolelle. Toisin sanoen se tutkii tiheyttä, jolla kansanäänestyksen tulos olisi kansan kokonaishyödyn kannalta pahaksi. Nyt, kun ymmärretään (mikäli siis selitykseni oli ymmärrettävä), mistä on kyse, voidaan katsoa tuloksia. 121 kantonitason kansanäänestyksestä kuusi olivat sellaisia, joiden tulos oli kansan kokonaishyödyn kannalta negatiivinen (haitallinen).

Kuten sanoin jo alussa, tämä ei ole itsessään vielä Pareto-tehokkuutta, mutta mikäli hyötynyt osapuoli korvaisi jollain tapaa hävinneelle osapuolelle sille koituneen tappion, noin 95% todennäköisyydellä kansanäänestys tuottaisi Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tämä on siis vain teoreettinen tilanne, mutta jo kansan kokonaishyödyn suuri todennäköisyys olla positiivinen on luultavasti hyödyksi suoran demokratian kannalta käytyyn keskusteluun (ellei sitten edustuksellista järjestelmää osoiteta vielä tehokkaammaksi tämän määritelmän puitteissa, johon tämä tutkimus ei ota kantaa).

Saatan tässä kuulostaa aika varmalta näistä tuloksista, mutta rehellisyyden vuoksi joudun kertomaan, että laskeskelin noiden kaavojen pätevyyttä ainoastaan kaavaan 3′ asti ja 4. kohdalla yksinkertaisesti luovutin välivaiheiden puutteen vuoksi. En myöskään ryhtynyt toistamaan tutkimustuloksia. En ole mikään referee.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <blockquote> <code> <sub> <sup> <s> <u> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.